Haikeutta ja haikuja

6 päivää lähtöön. Uus kutittava villapaita pesty. Sata lomaketta ja limaketta tulostettu ja monistettu. Kelan kanssa asioitu. 2136 kanjia jotenkuten kerrattu. Skypessä käyty torakka-aiheinen keskustelu, jossa toverini ilme oli 8-------D ja meitsin D------: .Vipatkin tuliaiset ostettu. Ja jokuset thermo-sukkikset, vaikka Tokioon on luvattu huomiseksikin 30 astetta japanilaisen syyskuun hellettä.  Zansho, se on elo-syyskuun viipyilevä kuumuus. Tosin noiden tuliaisten takia mun kahteen matkalaukkuun mahtuu omia kamojani varmaan yhdet alkkarit ja pariton sukka. =D Yamagataan piti viedä vaan tuliaisia vielä tuntemattomille; tällä kertaa uusien tuntemattomien lisäksi pitää lahjoa niitä, jotka muuttui vuoden aikana tuntemattomista tovereiksi. Meen luultavimmin esim. vaihtamaan vuotta japanilaiseen kotiin, eikä sellasessa tilanteessa oikein kehtaa mennä pelkkä hattu kourassa.

Viikon päästä tähän aikaan lienen Japanin ilmatilassa ellen peräti Naritan lentokentällä vuodattamassa jo perinteeksi muodostuneita Naritan Kyyneleitä. Naritan Kyyneleet irtoaa mennen ja tullen! Meen maahan joka on jo tuttu mutta silti vieras, ja siellä on vastassa ihmisiä jotka on jo tuttuja ja turvallisia ja silti vielä vieraita. Vuosi on taas pitkä ja lyhyt aika ja eniten jänskättää kaikki. Oon ehkä vähäsen hullu kun toistamiseen tahallani hankkiudun tällaseen tilanteeseen. :D Erityisjännitysmaininta menee yliopiston kursseille ja niillä pärjäämiselle. Nyt kun mulla ei oo turvanani yhtäkään japanin kurssia, joilta repiä opintopisteet jos seminaareissa menee luu kurkkuun. Vaikka tiedostankin, että tässä vaiheessa kielitaitoni on sellanen, että sitä parantaakseni mun on hyödyllisempää vapista kauhusta siellä seminaariluokassa ku tarkistella jotain kuivakkaa kielioppiehtävää muiden japanin opiskelijoiden kanssa turvassa oikealta maailmalta. Vaatimaton tavoitteeni on saavuttaa japanin kapulakielessä sellanen osaaminen, että palattuani joku haluaa maksaa mulle sen puhumisesta. Kun palattuani pitäis valmistua ja valmistuttuani elantoni jotenkin tienata.

Muistelin vähäsen ihanaa-kamalaa haikukurssia ja kirjotin inspiraation vallassa pitkästä aikaa haikun! Tässäpä uutuushaikuni:
なかないでまた会えるから蝉時雨
nakanaide mata aeru kara semishigure
Karsea palikkakäännös: älä itke (/älkää laulako) sillä tapaamme vielä, kaskaiden laulu kuin syyssateen pauhu
Vaadin, että kiinnitätte erityishuomiota siihen, kuinka verbin kirjottaminen hiraganalla luo haikuuni monimerkityksellistä tunnelmaa. :---D

Haikukurssilla menestysluomukseni oli tää:
ただの溝でもほらそこに蛍たち
tada no mizo demo hora soko ni hotaru-tachi
Karsea palikkakäännös: pelkkä oja, mutta katso sielläkin [loistaa] tulikärpäset
Vaadin, että kiinnitätte erityishuomiota myös siihen, kuinka kanjit oja ja tulikärpänen kontrastoituu tässä muuten niin hiraganaisessa haikussa. <3____<3

Ehkä tämän blogini elinaikana selviää, uskallanko mainita vastuuprofessorilleni harrastelevani toisinaan haikuilua japaniksi.

Koirat ja marjat eivät liittyneet mihinkään. Ja te muut: kohdatkaamme blogiraportissani viimeistään jahka oon asettunut jälleen Japanin epävakaalle maaperälle♥. Ennen asuntolaan majoittumista tiedossa on budjettimatkailua erinäisissä majoissa ympäri Kantouta ja vähän Chuubunkin puolella. Toivottavasti näissä majoissa on animea näyttävä kanava (Yamagatassa ei ollut, onnistuin menemään just siihen prefektuurin jossa joku lapsosten suosikki Narutokin televisioitiin primetimen sijaan viideltä aamulla ja muita sarjoja ei mihinkään kellonaikaan) sillä Shingeki no kyojinin kauden päätösjakso – se lähestyy! Tämä on Shingeki no kyojin aka Attack on Titan:




Näihin tunnelmiin.