perjantai 18. heinäkuuta 2014

Sorosoro

Huominen on viimeinen päiväni Tokiossa. Paperilla oon tosin ollut ishinomakilainen jo jonkin aikaa, ja syömmestäin ei tainut koskaan kovin tokiolaista tullakaan. Enää täytyy pakata riisinkeitin pahvilaatikkoon ja hakea viime hetken tuliais-hiyokot Tokion asemalta (hiyoko on söpö tivun muotoinen keksi ja kliseinen Tokion-tuominen) ja sit se on menoa!

Tänään tein pienen ekskursion Kanagawan puolelle paffilaatikko mielessäin. Oon käynyt tänä vuonna useammin rautakaupassa kuin missään vaatetusliikkeessä. Se on tää glamöröösi eloni shoppailun luvatussa maassa. Just pari viikkoa sitten kuolin tylsyyteen kun poikaystäväni ei päässyt rautakaupassa selvyyteen, mikä työkalupakeista on hälle se oikea. Kiikutin eteensä kaikenlaisia työkaluja ja kysyin, että mikä tää on japaniksi. Jostain mustasta mistälie viemäriharjasta se sanoi että mikrofoni, joten luritin siihen parit suomalaiset humpat aikani kuluksi, mistä sitten kiitoksena sain sata jeniä ja kehotuksen mennä eteiseen leikkimään leluautomaatilla. Lopulta hän päätyi ehdotuksestani ostamaan kaksi työkalupakkia koska toiseen voi laittaa uistimet ja niin pääsimme pois tästä kuivuuden huipentumasta.

In any tool case, rautakauppani oli asemalla nimeltä Miyamaedaira. Miksi Miyamaedairaa ennen pitää olla asema nimeltä Miyazakidai??? Minulta menivät nämä asemat iloisesti sekaisin, ja päädyin saapastelemaan ympäri Miyazakidaita, jossa ei ollut mitään. Paitsi pachinko-halli ja sinipukuiset raksamiehet portailla ja hämärtyvän perjantai-illan varjoja mäkisellä kadulla.


Tämä on Miyazakidai. Ei ollut mitään siellä.


Paluumatkalla tuli kaatosade. Märän asfaltin ja tuntemattomien kasvilajien tuoksu. Menin sateensuojaan conbinin katoksen alle. Onnittelin itseäni, että olin tullut ostaneeksi rautakaupasta roskapusseja ja käärin kallisavoisen 200 jenin paffini niihin (meitsi ei lähde toiseen prefektuurin saakka ostamaan märkää pahvilaatikkoa!). Sitten kipitin se pääni päällä pisaroiden ali ja koitin olla törmäämättä takseihin.



Sain jopa vihdoin aikaiseksi käydä näyttämässä kalmasilmääni lääkärille. Googlasin lähimmän ihotautiklinikan, menin sinne, 15 minuutin päästä olin jo pihalla rasva kourassani. Ja silimässäni, koska rasvausprosessi opetettiin minulle kädestä pitäen. Hintaa sessiolle tuli 1100 jeniä.


Japanissa lääkkeet saa usein valmiiksi annosteltuna suoraan lääkäriltä.



En oo enää rupisilmäinen! Kiitos kortisoni ja Kitahara-sensei.


Tokion taakse jättäminen ei sureta mua liiemmin. Tykkään poikaystävästäni Miyagissa enemmän kuin näistä 13 miljoonasta tyypistä täällä. Suomeen palaaminenkaan ei oo samanlainen maailmanloppu kuin se oli kaks vuotta sitten. Asumisolosuhteeni on olleet melko stressaavia, joten ihan jees päästä vaihteeksi tuttuihin maisemiin. Asuntolassa oli kaikenlaista ongelmaa homeesta kajahtaneeseen seinänaapuriin (tyyppi sai lopulta häädön), ja Miyagissa väsähdän kun pitää skarppailla 24/7 etten mokailis poikaystäväni vanhempien nurkissa. Varsinkin obonia jänskäilen jo valmiiksi, kun sukulaisten lisäksi taloon saapuu kaikki kuolleiden esi-isien henget. :::::::::::D Koska mitään avioliittolupauksia ei oo vaihdettu, uteliaille naapureille oon homestay-vaihto-oppilas, mikä sopii minulle mainiosti. En todellakaan kaipaa koko kylän juorujen kohteeksi. Joku oli taannoin huolissaan, joudunko nyt poikaystäväni vanhemmat tavattuani vihille, niin mainittakoon nyt vielä, että en ole astumassa avioon tänään enkä huomenna enkä ensi vuonnakaan. :D Intresseissäni on tällä hetkellä valmistua maisteriksi ja puuhailla omia juttujani. Ja jos jostain syystä sinne avioliiton satamaan kuitenkin seilaisin, niin varmaan se olis sitten vaan ollut mielestäni hyvä idea. Poikaystäväni on joo ulkomaalainen, mutta samalla tavalla mä oon ulkomaalainen sille, eikä kumpikaan oo tässä sopassa vasten tahtooan tai joutumassa mihinkään. Mulla ei oo myöskään mitään halua japanilaistua. Sendaihin avattiin just Ikea. Meen sinne sunnuntaina ostamaan silliä.

10 kommenttia :

  1. Kankaanpoo Shiiri :) Siellä Japanissa näyttää terveydenhuolto toimivan ja olevan todella halpaa. Oletan, että hinnassa ei ollut kirjoitusvirhettä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makselen joka kuukausi paikallista vakuutusta, jonka ansiosta perusterveydenhuolto on varsin halpaa! Tosin se vakuutus ei oo ilmainen, eikä se korvaa esmes kännissä toikkaroinnista aiheutuneita vammoja ollenkaan.

      Poista
  2. Siis kankaanpaa...Jotenkin jäi kaivelemaan, että miksi se (muka) oli - poo, joten piti tulla tarkistamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinno etunimeni on ollut vuosien saatossa muun muassa Seiri, Shiria ja Shirin, joten ainahan mukaan yks kankaanpookin mahtuis. :D

      Poista
  3. Kannustan sinua täältä kotomaasta :) On hankalaa jo saada suhde toimimaan, vaikka olisi molemmat suomalaisia. Lisähaastetta tuskin kaipaa. Asenteesi on hyvä ja erinomaista, jos jaksat keskittyä opintoihin. En myöskään näe miksi sinun pitäisi japanilaiseksi muuttua (vaikka ymmärrän painostuksenm, elikkäs tässä yritän kompata sinua), pidät vain omasta identiteetistäsi kiinni. Olet hieno tyyppi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ympäristön asettamat kulttuurierot on toki suuria, mutta kahdenkeskiset erot sen sijaan ei oo kovinkaan merkittäviä ja johtuu enemmän luonneroista kuin kulttuurista kun ei oo kummallakaan uskonnollista vakaumustakaan asioita sekoittamassa. Kiitos tsemppailusta, porskuttelen täällä etiäpäin! n__n

      Poista
  4. Kerro lisää kajahtaneesta seinänaapurista :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä muija jumputti viiden kappaleen amispopsoittolistaansa 24/7, räppäsi ja hoilotti joka yö neljältä käytävän peilin edessä paskalla lauluäänellään, jätti huomiotta kaikki siitä tehdyt valitukset, ja kun aamuviideltä menin sanomaan sille että voitko laittaa humppas pois kun yritän nukkua niin tyyppi mulkoili mua, humpat hiljeni ehkä 10 minuutiksi kunnes muija lähti itse kylille humputtelemaan ja jätti playlistin huutamaan aina seuraavaan iltaan asti. :-----------------------------------)

      Poista
  5. Pidättekö kuitenkin päivittäin yhteyttä poikaystävän kanssa vaikka olisitte erossa? Joskus pohdituttaa tuollaisessa tilanteessa kuinka "läheinen" uskaltaa tai voi olla ja pitää yhteyttä ns. arkisesti ilman, että se johtaa liian suureen eroahdistukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidetään! Aikaero toki asettaa omat rajoituksensa, mutta kyllä me päivittäin jonkinlaista yhteyttä pidetään. Facetime on yleensä aina auki kun ollaan kotona vaikkei me siellä mitään puhuttaiskaan. Nykyteknologia mahdollistaa kaikenlaista, toissa uutena vuotenakin käväisin poikaystävän kanssa hatsumoudella temppelissä skypen välityksellä kun kello löi Japanissa kakstoista. Aika hanuristahan tää on, mutta toisaalta on tähän jo tottunutkin kun ollaan jo vuosi eri mantereilla asuttu. Itsenäistä luonteenlaatua vaaditaan.

      Poista