Sivut

perjantai 14. elokuuta 2015

Tanabata

Säätilat vaihtelee ja esi-isien henget ilmassa liihottelee. On obon. Poikaystävä lähti eilen pariksi päiväksi kotikonnuilleen viihdyttämään Tokiosta saapunutta sukulaismuoria illalla töidensä päätteeksi. Itse päätin jäädä Rifuun, koska poikaystäväni kuvaus tästä sukulaisesta sisaruksineen on kuin paikalla olis viis furbya. :-----------D Tekemisestä ei kuitenkaan oo puutetta. Hankin viime Sendain-reissulla nimittäin nämä:



Tein sen! Ostin Nambaa shikkusun kaikki 9 osaa samalla kertaa! (Tai oikeastaan kahdella kertaa, koska ekasta kirjakaupasta puuttui osat 1 ja 6.) Poikaystäväni ei ollut tyytyväinen kantomiehen osaansa, kun kapusimme Date Masamunen mausoleumille nämä repussaan. Jonkun (esim. itseni) pitäis tehdä palvelus Suomen kansalle ja suomentaa nää tekeleet. Kyseessä on dystopiaan sijoittuva tieteisfantasia. Oon pienellä tauolla laatukirjallisuudesta, sillä silimäni eivät kestä Kawabataa ja Dazaita ja kumppaneita, ellei heidän pöytälaatikkojäämistöstään yhtä äkkiä löydy yliluonnollisia elementtejä sisältäviä fanficcejä. Tämä No 6 on kirjallisilta ansioiltaan just sopiva tähän tilaani. Sitä paitsi toinen päähenkilöistä on nimeltään Shion (=asteri). <3__________<3 Olispa poikaystäväni nimi Shion. Olispa oma nimeni Shion. Olispa kaikkien nimi Shion. Tästä on tehty myös anime, joka on hieman sekava, kun nää 9 tekelettä on yritetty typistää 11 jaksoon, mutta ääninäyttelijävalinnat ovat sen verran onnistuneita, että ihan katsomisen arvoinen on sekin. Shionin ääninäyttelijä Kaji Yuuki (esmes SnK:n Eren) ja Nezumin Hosoya Yoshimasa (esmes Chihayafurun Arata). <3___________<3



Viime viikolla lempikaupungissani Sendaissa oli Tanabata-matsuri, joka on elokuulle sijoittuva toiveiden ja lemmen juhla. Sendain matsuri on koko Japanin Tanabata-pirskeistä suurin. Tanssia tai laulua tai muuta yleensä matsuri-touhuiksi miellettävää viihdykettä ei kantakaupungilla oo kuitenkaan tarjota, mistä johtuen matsuria kovasti etukäteen innolla odottanut poikaystävän työpaikan kagoshimalainen vuokratyöntekijä kommentoi tapahtumassa käytyään, että paskaa oli. :D Itselläni sitä vastoin oli varsin mukavaa! Ulkoilmakin oli viikonloppuna vaivaiset 30 astetta. Suurin osa koristeista on sijoitettu katetuille kauppakaduille, ja koristeiden alla oli tungosta ja happi vähissä, mutta ulkosalla kävi mukava tuulenvire ja sitä oikein tunsi raitistuvansa!

Poikaystäväni unohti kameransa akun, joten lainasin hälle kameraani ja kuvat on siten kaikki ottamiaan, jeejeejee.

Opettakaa joku mulle, kuinka kuvissa pidetään silimät auki, kun mä en vaan kertakaikkiaan osaa enkä ymmärrä, kiitos jo etukäteen??????
Nää pokemonien kilpailijat on nykyään kaikkialla??? Kutsumme heitä nimillä kuso taimu sekä paska taimu. Koska ärsyttävässä tunnaribiisissään lauletaan että doushite unchi wa kusainda, tabeta mono wa kusakunai, doushite unnchi wa punpunpun, doushite unchi wa punpunpun, youkai no sei nanone, sou nanone, watch, ima nanji, kuso taimu eli miksi kakka haisee, syömämme ruoka ei haise, miksi kakka haiskahtaa, miksi kakka haiskahtaa, se taitaa olla youkaiden syy, eikös vaan, paljonko kello on, watch, on paska time, what is this even?????? Tämä kappale tuli tietoisuuteeni ensimmäistä kertaa, kun youtube suositteli sitä poikaystävälleni etusivullaan. Kysyin, miksi youtube suosittelee tätä sulle, ja vastauksesi sain, että koska hän katsoi jonkun Youkai Watch -pelivideot alusta loppuun????? Ja minä kun luulin, että armas poikaystäväni ei vastaa puheluihini, koska on töissään kiireinen. Itsekin tossa kyllä jokin aika sitten olin facetimessa niin keskittynyt Tales of Gracesissa grindaamiseen, että kun vihdoin vaivauduin facetimeen päin katsomaan, havaitsin puhelun katkenneen jo tunteja sitten. :'D Vakka lienee kantensa valinnut.



Nää Hyakunin isshu -aiheiset koristeet oli lempparini! Oon tauolla kaikesta korkealentoisesta kirjallisuudesta, mutta siitäkin huolimatta melkein kiljuin, kun silimäni jotka toisinaan myös auki ovat näkivät katosta liehuvan Ono no Komachin runon Hana no iro wa utsurinikeri na itazura ni wagami yo ni furu nagame seshi ma ni. (Fun fact: Ono no Komachi oli luultavasti 800-luvulla elänyt (oletettu) kaunotar, jonka ansiosta nykyjapanissa sanalla komachi on merkitys (jonkun paikan) kaunis neito. Ono no Komachin arvellaan syntyneen nykyisen Akitan alueella, joka edelleen on kaunottaristaan ('Akita bijin') tunnettu. Akitan kuuluisin riisilajikekin on nimeltään Akita komachi, mutta moni japanilainen ei välttämättä osaa yhdistää tätä Ono no Komachiin, koska Heian-kauden runous ei kuulu jokamiehen perusharrasteisiin.) Hyakunin isshu on siis nimensä ('sata ihmistä yksi runo') mukaisesti klassinen runoantologia, joka pitää sisällään sata waka-runoa sadalta runoijilta Asuka-kaudelta (n.500-700-luku) Heian-kauden loppuun (1100-luvun loppupuoli) ja Kamakura-kauden alkuun. Antologian pohjalta on tehty myös korttipeli karuta, jossa lukija lukee runon alkuosan ja pelaajien pitää mahdollisimman nopeasti napata runon loppuosa vastustajan korteista. Lempimangani Chihayafuru kertoo tästä pelistä ja muijasta, joka tähtää karuta-mestariksi. <3_________<3 Sorppa tää liekehtiminen, mutta klassinen japanilainen runous on lähellä syömmeäin, vaikka en siitä hirveästi väitä ymmärtävänikään. Ehkä se kuinka merkitykset pakenee tajuntaani onkin siinä tajunnanräjäyttävää.

Tää kääpä oli värkännyt nää kaikki nauhat pelkistä orizuruista (=origamikurki)?????


Ulkosalla kristilliset käännyttäjät olivat asemissaan joka risteyksessä megafoneine ja äänitteineen. Kami ni tai suru tsumi wo kuiaratameyo, kadu jumalaa vastaan tekemiä syntejäsi, sanoo hän. Vuosisatojenkaan käännytystyö ei ole vielä tuottanut tulosta, sillä väestöstä alle prosentti tunnustaa kristillistä uskoa ja vielä harvempi sillä tavalla kuin länsimaisen kristinuskon näkökulmasta olisi suotavaa, mutta se ei ole käännyttäjiä lannistanut. Kristillinen kuvasto sitä vastoin on hyvinkin suosittua risteineen päivineen, ja esim. hääseremoniaan on ihan normaalia palkata vihkijäksi papinasuinen epä-pappi tunnelmaa luomaan. Monet äkkiseltään kirkkoa muistuttavat rakennukset eivät ole kirkkoja ollenkaan vaan kirkoiksi naamioituja vihkitiloja (結婚式場, kekkonshikijou).

Sendai♥♥♥♥♥. Sendai ei oo ehkä matkakohteena se Japanin kaupungeista kiinnostavin, mutta asuinsijana se on maanjäristysalttiutta lukuunottamatta mainio. Palvelut pelaa ja arvostettu yliopistokin löytyy, asukkaita on sen verran että tungokseen ei tukehdu mutta kyylätyksikään ei yleensä joudu, puistoja ja puita on paljon, aseman ylikulkusillalta näkyy pilvenpiirtäjien takana siintävät vuoret ja tunnin matkanteon päässä ollaankin jo Touhokun vuorten ja onsenien ja meren hellässä syleilyssä. Mielipidekysymyksiähän nää loppujen lopuksi on, mutta itse oon tyytyväinen, että kohtasin ton toverini jo Touhokussa enkä vasta Tokiossa, koska elämä salaryman-lähiössä jonkun junalinjan varrella tuntuu ajatuksenakin ahdistavalta. :D Onhan se kiva, että Tokiossa voi ostaa rahalla hupia ja tekemistä vaikka loputtomiin, mutta täällä voi katsella sumuisia vuoria ilmaiseksi.

Sisätilojen ihmispaljouteen kyllästyttyämme otimme Loople-bussin kohti Zuihoudenia, jossa lepää haudattuna itse Date Masamune, miyagilaisten (ja yamagatalaistenkin, sillä tyyppi syntyi Yonezawassa) suosikkisankari, joka perusti Sendain vuonna 1600. Date Masamune tunnetaan muun muassa siitä, että hän oli niin kiinnostunut kulttuurista ja muista maista, että rakennutti jopa laivan, joka purjehti Ishinomakista Roomaan paavia tapaamaan, sekä siitä että hänellä oli vain yksi silimä.


Taiteilijan näkemys silmälapullisesta Date Masamunesta kuomineen perinteisellä 1500-luvun aterialla peli-/animesarjasta Sengoku basara.


Niin siis! Zuihouden sijaitsee vaivaisen 10 minuutin bussimatkan päässä Sendain keskustasta Hirose-joen varrella. Alkuperäinen mausoleumi tuhoutui toisen maailmansodan aikaisissa pommituksissa, joten nykyinen Zuihouden on itse asiassa alkuperäisen kopio. Mausoleumi on rakennettu ylös mäen päälle, ja alempana on muiden paikallisten samuraisukujen hautausmaa, josta avautuu kivat näkymät kaupungille päin. (Parhaat näköalat avautuu kuitenkin Sendain linnan raunioilta.)



Tanabatan kunniaksi Zuihoudenilla oli tarjolla mummojen huilukonserttia sekä taiko- ja shamisen-yhtyeen esitystä. Tuntuu, että oon kirjoittanut tätä merkintää jo sata vuotta, joten en jaksa kommentoida sen enempää. :D



Bonus:
:3


Nyt en kyllä jaksa tätä ikuisuusmerkintää enää yhtään, heippa!

perjantai 7. elokuuta 2015

Kuuminta hottia

Guddo mooningu beibiizu! Paidallani on misoa, kaskaat huutaa ja televisiossa vimpan päälle laittautunut mummo mainostaa postimyyntiperuukkeja puhelinnumerolla ha-ha-o-sha-re (880480), tyylikäs mamma. Mikäli merkit pitävät paikkaansa, taidan olla Japanissa! Maanjäristyksiäkin on ollut jo viis, taidan siis olla Miyagissa (tää Rifu onneksi on vuorilla, joten maa ei heilu yhtä voimakkaasti kuin merenrannalla Ishinomakissa). Ja täälä on KUUMA. AZUI. Tämä on nyt neljäs elokuu putkeen kun oon Japanissa viettämässä aikaani, joten paikalliset kesäkelit on tulleet tutuksi, mutta tämänkertainen kuumuus ylittää tuskaisuudessaan kaikki aikaisemmat. Ijou kishou (äärimmäinen sääilmiö) on smalltalk-aihe numero yksi. Päivälämpötila on ollut joka päivä Miyagissakin sellaset 35-39 astetta ja ilmankosteus 70-90%. :---------) Kello on 9 aamulla, pihalla on jo 30 astetta ja ilmankosteus 92%. Kaikenlaiset ennätykset ovat paukkuneet, muun muassa viikon aikana ambulanssilla sairaalaan lämpöhalvauksen takia kärrättyjen ihmisten määrä (yli 10000 henkilöä). Ens viikolla lämpötilan pitäis sentään laskea 30 asteeseen, mutta sekin johtuu lähestyvästä taifuunista lollotilolloti. Kun tähän vielä yhdistetään jetlagini ja 24 tuntia kestäneen matkantekoni aiheuttama kuupahdus, niin ekat päivät olin melkoisen heikossa hapessa. Sunnuntaina pökerryin autoon ja tajuihin tultuani viereisellä kaistalla joku jumputteli Morning Musumea bassot jytkyen, herätys oli traumatisoiva.

Saavuin Nagoyaan viikko sitten perjantaiaamuna. Jumitin maahantulotarkastuksessa, koska tarkastaja-ojisan oli liekehtivä Sibelius-fani, joka halusi avautua pyhiinvaellusmatkastaan Sibelius-patsaalle oikein antaumuksella ja viettää sen jälkeen toisen tovin taivastelemalla, kuinka olin kyennyt kirjoittamaan maahantulolappuuni tämän asunnon osoitteen kanjeilla. Näiden uskomattomien skilssieni häkellyttämänä ojisan tiedusteli, onko kyseessä kenties sainyuukoku, viisuminhaltijan paluu maahan. Viime vuoden keväällä kyseessä oli sainyuukoku. Nyt oon vaan matkalla. Mutta tuntuu, niin kuin en olis ollut poissa viikkoakaan. Nagoyan asemalla oli sumopainija, jolla oli chonmage, vaaleanpunainen yukata, vaaleanpunainen matkalaukku ja vaaleanpunainen käsilaukku. Junan ikkunan takana vilisi sulassa sovussa paanukattoiset vanhat rakennukset, The Sims -tyyppiset elementtitalot ja aaltopellistä kyhätyt rähjääntyneet tönöt, tuulen muotoon leikatut tuuheat männyt ja kuivahtaneet palmut, ja niitä katsellessani oli ilmassa jos nyt ei ihan kotiinpaluun niin kuitenkin johonkin jo valmiiksi tuttuun palaamisen meininkiä. Auringonlaskut on nopeita ja punaisia ja kaupat on täynnä obon-koristeita ja ochuugen-lahjoja niin kuin aina elokuussa. Toki aina Japaniin saapuessani koen myös pienimuotoisen Japani-trollaantumisen, koska niin kuin monilla muillakin tämän maan kanssa tekemisissä olevilla mulla on monimutkainen viha-rakkaussuhde armaan Nipponin kanssa. Tälläkään kertaa en voinut välttyä pieneltä kyrsimykseltä, koska vaikka oonkin vain matkalla, on hankala poimia täältä vain parhaita paloja, kun tämän maan rooli elämässäni on enemmän kuin vain matkakohde muiden joukossa. Ajoittaisesta ärsytyksestä huolimatta voisin olla täällä samantien vaikka jouluun saakka. :D

Asun siis Rifussa Sendain vieressä. Tässä lähistöllä on riisipeltoja, omenapäärynäviljelmiä, ristuksen monta pachinko-hallia ja bunkkerilta näyttävä valtava shinkansen-varikko, jonka ansiosta täällä on mahdollista bongata shinkanseneja, jotka muuten ei Touhokussa liikennöi. Junalippu Sendaihin maksaa 240 jeniä eli vähemmän kuin koulumatkani Nikotamasta Toudaihin. Tää asunto on tosin vuorilla kolmen kilometrin päässä asemasta ja lähin kauppakeskuskin parin kilometrin päässä, joten joudun polkemaan okaasanilta lainaamallani pyörällä, mikäli täältä jonnekin juoma-automaattia kauemmas mielin. Ja olen kuulkaas kunnostautunut! Jetlagin ja vuorokauden nukkumattomuuden seurauksena vuorokausirytmikseni on vakiintunut kuudelta aamulla herääminen (wtf??????), joten oon aamuhupinani poikaystävälleni obentoun töihin vääntänyt ja sen jälkeen vähän kotirouvien televisiotarjontaa katsellut ja aamupäivällä polkaissut markettiin ostamaan elintarvikkeita, joiden olemassaolosta en vielä viis vuotta sitten ollut tietoinenkaan. Iltapäivästä vähän koomailen ja sitten loihdin tuolla maailman raivostuttavimmassa minikeittiössä (tilaa on tasan hella ja lavuaari, joten mirinin ja saken ja soijan sekoittelut hoituu lattialla ja pilkkomiset sängyn portailla) ilta-aterian lisukkeineen kaikkineen. Eilenkin tein tofupiffieni kaveriksi kimpiraa konnyakusta ja okaasanin kasvattamasta paprikasta katsellen samalla enka-konsertin uusintalähetystä, kotirouvalevelini nousee silmissä! :D Japanilaiseksi kotirouvaksi ryhtyminen ei todellakaan oo mikään tulevaisuuden suunnitelmani saati haaveeni, mutta tälleen lyhyissä pätkissä tää on ihan hupaisaa puuhaa.

Tulevaisuudesta puheen ollen poikaystäväni työpaikan käävät ovat aikeissa järjestää kunniakseni nomikain ennen Suomeen paluutani. Kaikki työntekijät ovat viiskyt plus. Send help. En todellakaan halua nauttia biirua poikaystäväni pomon kanssa, päivittäinen pöydässä istuminen isänsä kanssa oli jo ihan tarpeeksi kuumottelevaa. :-------------------------D Miksi koskaan poistuin Kauhavalta ja miksi valitsin tämän tien elämässäni.



Shizuokaa. Fujisanin ei minulle tänä pilvisenä päivänä kasvojaan kirkastanut. Matkustin tosiaan ekaa kertaa elämässäni Toukaidou-linjan shinkansenilla! (Ja koska lukijoissani lienee myös japania osaamattomia tovereitani niin mainittakoon, että japanin kielessä ou lausutaa aina oo eli tämäkin nimi lausutaan siis Tookaidoo.) Toukaidou oli 1600-luvulta alkaen Japanin tärkein kauppareitti, joka yhdisti keisarillisen pääkaupungin Kioton ja samuraihallinnon päämajan Edon (nykyinen Tokio), hurraa!



Haaveissani olin jo ostamassa ekibentouta asemalta, mutta perillä elämän realiteetit olivat sellaiset, että pahoinvoinniltani kykenin ostamaan sekä aterioimaan vain tämän kuppaisen einesonigirin.



Shinagawan lähiöitä katsellessani olin ihan tyytyväinen, että vaihtojunani veis mut pois Tokiosta vehreään Touhokuun.



Sendain asemalla oli jo vähän etuaikaista Tanabatan tuntua! Varsinainen matsuri massiivisine koristeineen alko eilen torstaina ja itsekin olen sinne lauantaina menossa. Kivoista koristeista huolimatta jouduin asemalla hetkeksi trollaantumisen pauloihin, kun shinkansenini aikataulusta erehtynyt boifurendoni jumitti ruuhkassa (tässä vaiheessa matkani Seinäjoelta oli kestänyt jo 24 tuntia) ja saapumistaan odotellessani minua lähestyi poliisi, olenhan kuitenkin epäilyttävä ja pelottava ulkomaalainen. Japanin laki antaa poliisille oikeudet tarkistaa kenen tahansa ulkomaalaiselta näyttävän henkilöllisyyden ja passin ilman mitään erityistä syytä. <3____<3 Poliisi kyseli multa passini numerot ja saapumismotiviit ja kirjasi ne kämäiseen muistilappuun. Hän halusi myös tietää kuinka nimeni lausutaan ja kirjoitetaan katakanalla, mitä en ihan ymmärrä????? Siinä vaiheessa kun poliisimies alkoi hämmästellä, kuinka on mahdollista, että osaan hänen kanssaan japaniksi kommunikoida, ärsyyntymislevelini oli huipussaan ja mieleni teki sanoa että no opiskelin niinku kaikki muutkin, joten voitko lopettaa turhat jorinat ja kuulustella kuulusteltavas ja jättää mut rauhaan. Sittemmin olen tästäkin kohtaamisesta toipunut ja ihan hyvä läpän aihe tuli siitä. Pillit päällä ajelevat poliisiautot ovat premium-haastatteluni perässä ja kun poikaystäväni kyselee ärsyttäviä kysymyksiä, sanon hänelle että kerroin jo kaiken poliisille joten en vastaa enää kysymyksiin. :ooooD



Japanin laskeva aurinko.



Random liikennettä.



<3_____________<3!!!! Eka ateriani oli Marumatsu. Marumatsu on Touhokussa toimiva ravintolaketju, josta saa japanilaista mättöä halvalla ja lähes mihin kellonaikaan tahansa. Tääkin putiikki oli auki aamukuudesta aamukolmeen ja tää soba-tempura-sushisettini maksoi 900 jeniä eli kuutisen euroa.



Raameniakin ehdin jo popsia.



Ja conbinin sadan jenin youkania.



Ja subwayta. Meillä oli kaupasta ostetut juomat ja kun mietin, kehtaako niitä nyt tässä ruveta juomaan niin poikaystäväni sanoi että tossahan toi paappakin vetää yakisobaa joka ei varmasti oo subwaysta ja tottahan se oli. :D



Ilma-alus vieraili naapurustossamme.

Viikonloppuna matkasimme myös vanhaan kunnon Ishinomakiin ja matkalla oli kaikenlaista!



Perillä odottivat tutut naamat ja tuttu maisema.



Käytiin okaasanin ja otousanin kanssa Shiogomassa sushiaterioimassa! Menomatkalla oli menneistä Japani-kesistä muistuttava auringonlasku, ja vaikka tämän kyseisen reissun aikana pökräsinkin autoon ja sushi-mesta ulkoiselta olemukseltaan rähjäinen röttelö, niin varsinaiset sushit olivat huippuhyviä ja madaita syödessäni melkein itkin onnesta. Paikan nimi oli 廻鮮寿司塩釜港 (Kaisenzushi Shiogamakou), suosittelen jos joskus ootte mestoilla! En kyllä tiedä, miks kukaan eksyis noiden perus turistikohteiden sijaan Miyagiin, mutta toisaalta oonhan mäkin täällä. :D





8--------D Japanilaiset kirjakaupat koituvat turmiokseni. Oon meinannut ostaa Kinokoinut jo aikaisemmin, mutta vasta nyt oli pakko siirtyä tuumasta toimeen, kun eräänä päivänä kaupassa sanoin poikaystävälleni, että tuu odottamaan mua vessan eteen, ja hän sanoi että no en ku meen game centeriin, ja minä sanoin että no siinä tapauksessa oletan, että oot voittanu mulle jotain ku tuun, ja niin vain wc-asioinnilta palattuani minua odotti hän: