Sivut

perjantai 25. syyskuuta 2015

Onni on onsen

Moi cute personligheter! Tässä postauksessa matkaillaan menneisyyteen päivään, jona matkailin mielitiettyni kanssa Sakunamin kuumille lähteille Sendain perukoille. Sakunami on siis yksi suosituimmista onsen-kohteista Miyagissa. Muita ovat Naruko (Narukon kanjoni syksyllä halleluja), Akiu sekä Toogatta. Tookatta (oli kaukana) on miyagiksi toogatta, mistä innostuneena murjaisin kerrassaan mielikuvituksellisen vitsin:
Siiri: Hei arvaa mitä tyyppi sano ku kävi Toogatta onsenis, no Toogatta toogatta HAHAHAHAHAHAHAAHAAAAAAA.
Eliittikumppani: Kerroit just maailman kuluneimman jutun ja oot nyt pätevä Japanin asukas, onnea.

Sendain kujat oli harmaita, mutta autossa humppa raikasi!


Johnny-san!! Emme tienneet tämän vuoren nimeä, mutta nimesimme sen Johnny-saniksi.


熊出没注意, karhuvaara.


Kuvan söpö vuohieläin on kamoshika, suomeksi ilmeisesti jonkin sortin serovi.


Riisipellot oli kultaisia ja nuoret bambut vihannoi. Japanin kesä u are terrible but I love u.


Pysähdyttiin tällasella padolla. Vuoret oli vesihöyryisiä ja ainoa ääni oli korkealla puussa istuva yksinäinen haukka, jonka laulu kaikui peilityynen veden päällä. Varsinkin Tokiossa asuessani olisin varmaan seonnut, mikäli en olis päässyt Touhokun korpeen vähintään kerran kuussa, koska japanilaisissa kaupungeissa vallitsee jatkuva junien, tasopuomien, autojen, liikennevalojen, megafoniin huutavien myyjien ja katusaarnaajien, ostoskaturadion, pelihallien, kauppojen ulko-ovien hälytysäänten, puhuvien rekkojen ja lippu- ja pankkiautomaattien kakofonia. Nyky-Japani on täynnä ääntä. Kylpyamme soittaa melodian kun vesi on valmis, aseman vessassa nauhoittu naisääni hokee tauotta vasemalla on miestenvessa, oikealla on naistenvessa, ja poikaystävän autokin tervehtii aina käynnistyessään. Siispä tämän haukan soolokonsertti oli enemmän kuin tervetullut. Ja nää maisemat makea vauvajeesus. Tämä paikka on jotain 20 kilometriä Sendain keskustasta.





Otetaan Japani takaisin. T. Pääministeri Aben mainosjuliste röttelössä. Tokiossa Japanin kamppailua väestön ikääntymisen kanssa ei ehkä niin huomaa, kun on neonvaloa ja kimaltelevaa pilvenpiirtäjää ja räikeää nuorisoa, mutta kasvukeskusten ulkopuolella ja muuttotappioalueilla todellisuus iskeytyy naamaan. Eniten väestöongelmien kanssa painii tällä hetkellä Hokkaidou, Kyuushuu, Chuugoku, Shikoku, Niigata ja Touhoku (Miyagissa ongelma ei tosin Sendain ansiosta oo yhtä paha kuin naapuriprefektuureissa).



Ensimmäinen kohteemme oli Jougi. Alueella on temppeli, joka sekin käytiin tsiigaamassa, mutta pistäytymisemme varsinainen tarkoitus oli testata Jougin kuuluisa kolmionmuotoinen uppopaistettu tofu eli sankaku Jougi abura-age, Japanissa yksi kotimaanmatkailun pääpointeista kun on matkakohteen ruokaerikoisuuksien maistaminen.

Tykkään abura-agesta ruuassa, mutta tälleen paljaalteen se ei kyllä herättänyt itsessäni oikein mitään reaktiota puolesta eikä vastaan. En ehkä pelkän abura-agen perässä Sendain perukoille seikkailemaan, mutta maisemien ja yleisen tunnelman perässä kyllä.


Kauppiaan koira oli kawayui en kestääää. Koiran nimi oli Hokuto.


Käytiin söpössä ravintolassa hakemassa ruumihin ravintoa. Meitä palveli liikkis ehkä 80-vuotias paappa, joka muun muassa tuuppasi hammastikku- ja syömapuikkopötin sisältöineen lattialle. Sapuska oli oivallista, ruokalistat oli piirrretty käsin, seinillä oli söpöä krääsää, vessassa Hokusain Aka-Fuji ja vessan vieressä kivipuutarhassa uiskenteli oikeita kaloja, mainio paikka siis oli tämä Hayatomi.



Käytiin temppelialueellakin pyörähtämässä hoitamassa poikaystävän rukoilut ja hankkimassa mulle ennustus tälle vuodelle (sain keskinkertaista onnea).

Tältä muinaiselta puulta sai onnea naimakauppoihin.
Pitkää ikääkin oli tarjolla siemailtavaksi.
Temppelin uus päärakennus sitä vastoin oli melko ankea. Poikaystävän mukaan siitä tuli liikaa mieleen raha ja uskonto. :'D
:O :O :O Karpit on musta söpöjä, mutta nähtävästi niissäkin liika on liikaa. Poikaystävän mukaan nää on kaikki halpoja jämäkarppeja, jotka tungetaan tällasiin syrjäisiin lampiin. Ikävä kyllä suurin osa kuvassa esiintyvistä henkilöistä menehtyi traagisesti aikaisemmin syyskuussa Tochigia, Ibarakia ja Miyagia kohdanneissa rankkasateissa.
Jeee tamakonnyaku! Yleinen olotilamme on hyvinsyönyt.


Jougista jatkoimme matkaamme kohti majapaikkaamme Iwamatsu ryokania, joka on Sakunamin vanhimpia ryokaneja. Matkalla vastaan tuli rähjäinen talo, jossa oli ilmeisesti joskus toiminut okonomiyaki-ravintola. Likaisissa ikkunoissa oli likaisia mustekalamaskotteja ja oveen tervetuloa-kyltin yläpuolelle oli liimattu jokseenkin kuumotteleva viesti, jossa luki "私は行政にほんろ(sic.)され殺されました県・市ダム管理所" (hallinto käytti minua hyväkseen ja tappoi minut, prefektuurin ja kaupungin padon valvontakeskus).



Jee melkein perillä! Jättimäiset kokeshit on Miyagissa varma merkki siitä, että on saapunut onsen-kylään. Ryokanissa meitä oltiin perijapanilaiseen tapaan vastassa jo portilla kahden käävän voimin. Lollasin sisäisesti, kun aulaan päästyäni toinen näistä käävistä kauhusta kankeana yritti tuoda tietoisuuteni että furii dorinku, furii dorinku, vaikka olin juuri jotain japaniksi todennut.

Näköala okkee! En ollut vielä tietoinen tästä käydessämme 7elevenin parkkipaikalla seuraavan keskustelun:
- Onko sieltä ees mitään näköalaa?
- Dude haista paska, mä maksoin ekstraa näköalahuoneesta.
- Älä suutu, mulla on vaan huono japani nii sanoin noin vahingos. =(
- HAHAHAHAA älä yritä, oon tuntenut sut 4 vuotta.
Täten pyydän julkisesti anteeksi, että epäilin mahdollista näköalaa. Oli sieltä näköala ja komia näköala se vasta olikin!

Sitten en jaksanut enää heilua kameran kanssa, joten lopuksi huonoa kännykkäsettiä.


Tukka huonosti mut ainakin oli yukata! Haori tosin oli liian suuri ja dippasin hihani varmaan viiteen eri ruokalajiin buffetissa.


Sydän sydän. Tässä on lempinähtävyyteni Japanissa! Nähtävyyden plussat ja miinukset:
+ erinomaiset ihmistyynyn ominaisuudet
+ viihdyttävät läpät ja trollailut
- epäkätevä sijainti




Onsenin alapuolella pauhasi koski! Onnistuin vieläpä ajoittamaan pulikointini niin, että valitsemassani ulkoilma-altaassa ei ollut ketään, mutta en viitsinyt ilkosillani kamalasti ympäristöäni kuvata siltä varalta, että joku paikalle ilmaantuu, kun herätän ihan tarpeeksi huomiota silloinkin kun oon toppatakki päällä. :D Tässäpä ryokanin omat kuvat joka onsenista.



Aikamme tahoillamme pulikoituamme käytiin ostamassa parit tuliaiset ja sitten alkoi päivän kohokohta. Nimittäin buffet! Tarjolla oli lähiruokaa Sendaista ja muualta Miyagista.



Isuttiin buffetissa kippistelemässä kaksi tuntia eli kunnes buffet meni kiinni. Sitten poikaystävä meni uudestaan onseniin ja mä menin futonini sisään lukemaan Nambaa shikkusua. Oli ilta ja sateista ja vuoret ikkunan takana kaikki samaa pimeää. Poikaystävä tuli onsenista. Juotiin biirua, puhuttiin tulivuorista ja katsottiin animea televisiosta. Qurulin Onsen-biisissä lauletaan seuraavasti:

furo ni haitte kata made tsukatte
zenbu kirei ni naru no ga ii
furo wa jabujabu chikyuu no megumi yo
iyashi no chikara ga afuredasu

astun kylpyyn, upottaudun veteen hartioita myöden
tulkoon koko ruumis puhtaaksi
loiskis loiskis kylpy on lahja luontoäidiltä
sen parantava voima tulvii yli laitojen

--(en nyt keksi, miten yumomi kääntyis kätevästi suomeksi, joten skippaan tämän säkeen!)

furo ni haitte yuge to isshoni
uemuite yozora nagamereba
hoshi ga nagareta isshun de nagareta
onegaigoto sura wasureta

kun astuin kylpyyn ja höyry seuranani
ihailin yötaivasta
näin tähden lentävän hetkessä se lensi ja katosi
unohdin jopa toivoa

ai no chikara mo shinjiru kimochi mo
kokoro yasumete ikikaere hora beppinsan da yo

rakkauden voima ja halu uskoa
kun sielu lepää syntyköön ne uudelleen, katso sinähän olet nätti kuin mikä

furo ni haitte anata to isshoni uemuite yozora nagamereba
onegaigoto kanaisou
furo ni haitte minna to isshoni hi no de nagamereba
kyou ii hi da na

kun astun kylpyyn ja ihailen kanssasi yötaivasta
tuntuu, että toiveeni käy toteen
kun astun kylpyyn ja ihailen kaikkien kanssa auringonnousua
mietin, tänään on hyvä päivä



Enpä olis sitä paremmin osannut sanoa!