Sivut

torstai 17. marraskuuta 2016

Uusia kliseitä

Halla, hva skjer! Norja-intoni ei ole laantunut. Toisenlaisessa elämäntilanteessa olisin jo vuonoilla douppaamassa ja øyvindejä ja solveigejä vokottelemassa. Kjør på, vi kan ikke snu nå, han er en drittsekk, jeg får ikke sove når du ligger her og prater masse piss, før faen liksom ass, da. <3___<3 Norja on salakavalasti livahtanut lempikielteni listalle & I'm not even mad. Olispa Skam ollut olemassa kun olin 17, ehkä olisin silloin tehnyt ruattin läksyt vähän suuremmalla palolla. Fun fact: mummani on itse asiassa suomenruotsalainen, vaikka nämä skillit eivät olekaan minulle valitettavasti periytyneet koska kotiseudullani Härmänmaalla puhutaha tasa yhtä oikiaa kiältä ja sei oo suami eikä ruatti, mutta tämä vöyriläinen heritageni ei ole koskaan inspiroinut minua avaamaan grammatikia yhtä paljon kuin pitkäripsiset norjalaisteinit. ::::D

Jatketaan tähän maailmanlaajuisesti merkittävään elämääni pureutumista. Muistattako viälä elokuun! Sellainenkin kuukausi oli joskus. Yhtenä elokuun iltana bf soitti kotimatkaltaan että tuu kymmenen minuutin päästä juoma-automaatille. Sammutin ilmastointilaitteen ja jolkottelin juoma-automaatin kajoon niin kuin vanhoina aikoina Yamagatassa, jossa jouduin nousemaan autoon aina asuntolan lähistöllä olevan hammaslääkäriaseman juoma-automaatin luota ettei kielletty yhteydenpitomme paljastuisi. Niin kuin vanhoina aikoina Yamagatassa miinus kaikki jännityselementit. Kuten kaikissa eeppisissä Hollywood-romansseissa, päämäärätön iltahaahuilumme päätyi York-Benimarun (touhokulainen halpahalliketju) gamecenteriin, jossa pari kesälomalaista pelasi piirakanheittopeliä ja virka-asuinen poikaystävä yritti pyydystää siiliä ajan patinoimalla ufocatcherilla. Toisinaan elämäni on kasa japanilaisia kliseitä. Pisteenä i:n päälle hairahduimme vaihteeksi Kurazushiin, jossa tosin kaikkien kliseiden vastaisesti tilasin päähänpistona friteerattua kalmaria, mikä oli suuri virhe, koska sushi ja tirisevä rasvakasa eivät todellakaan sovi yhteen ja tuloksena olin antaa ylen koko kotimatkan.



Yhtenä iltana menetin malttini surkeassa karsinakeittiössämme. Kun salaryman salkkuineen kävi sisään etuovesta, istuin lattialla mittailemassa dashia, ja ennen kuin ovi kolahti kiinni, olimme jo ehtineet sanoa yhtä aikaa kigen warusou (näytät huonotuuliselta) ja ashita raamen ni shiyou (syödään huomenna raamenia). Olen bannannut raamenin ruokavaliostamme koska annokset on mulle järkyttävän suuria ja bf on ikuisella laihdutuskuurilla, mutta periaatteet murtuu Leopalacen keittiössä. Käytiin raamentamassa sellaisessa puljussa kuin Honkamado. Jos olet raameninystävä ja Iwakirissä (wtf) niin sinne vaan. Tuulettimen alla oli vetoisaa, raamenia oli liikaa, ulkona oli säkkipimeää. Puhuttiin mistä nyt ikinä tai oltiin hiljaa. Menin ekaa kertaa raamenpaikkaan saman tyypin kanssa viis vuotta sitten Yamagatassa. En juurikaan tuntenut tätä tyyppiä. Puhuttiin muuttolinnuista ja tilitin jostain tälle random tyypille. Mulla oli harmaa karvaponcho ja pihalla aika pysähtyi muutamaksi sekunniksi kun tämä random tyyppi tarrasi huppuuni ja käänsi sen oikein päin. Hengitys huurusi ja oli ehkä sumuista. Käveltiin kapeaa kujaa, jostain kajasti valokyltin heikko valo ja tämä random henkilö kysyi koska mulla on syntymäpäivä. Muistan nousseeni jollekin korokkeelle ja heilutelleeni hanskoja samalla kun sanoin, että täytän joulukuussa 24. Flipattiin molemmat kun selvisi, että oon sitä yli vuoden vanhempi. Täytän joulukuussa 29 ja toivoin eilen tältä random tyypiltä lahjaksi japanilaisen itunesin lahjakorttia, että voin ostaa sieltä Himeno Kaorukon Shouwa no inun ja Hoshino Genin Soshite seikatsu wa tsuzukun e-kirjana. Niin että loppujen lopuksi on hyvä, että joku keksi raamenin.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Kakera

Koska olen liian laiska kirjoittaakseni kunnon postausta eikä tästä ole oikein matkablogiksenikaan kun matkailun sijaan käyn Miyagissa toisessa kotonani, jaan kanssanne elokuun satunnaiset sekunnit kuvan muodossa.

Montako kertaa Marumatsussa voi käydä ennen kuin se on ongelma. Asking for a friend.

Jokapäiväisen aamuriisini kylkeen kuuluu ponzussa paistettu kananmuna-komatsuna-mössö. Jos jääkaapissa ei ole komatsunaa (suomeksi vihannessinappi), koen ahdistusta. Komatsunasta ja uppopaistetusta tofusta (abura-age) tulee muuten superhyvä nibitashi. <3____<3

In Japan they have this thing called tachiyomi.

Mormonilähetyssaarnaajat Japanissa ovat aina hämmentävä näky.

Se on riisinkuorimiskoppi.

Minulla oli karsea natsubate, muutuin vitivalkoiseksi ja luulin menehtyväni.

Marumatsu ei ole Japanin ainoa ravintola vaikka elämäni perusteella niin voisi luulla.

Kävin tässä aina iltakävelyllä. Buddhalaisen alttarin vieressä oli juoma-automaatti ja juoma-automaatin vieressä joka ilta sama Jehovan todistaja jakamassa lehtisiä maailmanlopusta.

Esillepano 5/5. Ulosteelta näyttävä löllykkä on misossa paistettu munakoiso, värikäs asia on etikalla maustettu tofu-itu-kurkku-porkkana-asia. Aterialle tuli hintaa alle 2 euroa koska vihannekset on okaasanin puutarhasta ja tofu ja idut Japanissa puoli-ilmaisia.

Cute.

Pingis oli kuuma laji olympialaisissa.

Kurazushissa oli uutuutena riisi-curryleipä ja riisikokis, joka oli loppu aina kun yritettiin sitä tilata.


Jokaisen kesän seura ja jokaisen kesän maisema.

Paita oli liian suuri, muuten olisin ostanut koska tämä on aatokseni 24/7.

Kävin kirjakaupan yläkerrassa syömässä pizzan.

Kohti Ishinomakia.

Kaikki Japanin lempitoverit samassa kuvassa.

Ishinomakin talon ympärillä kasvaa niin paljon bambua että toisinaan ohikulkijatkin käyvät sitä itselleen pyytämässä.

Cute & fun times.

Mainitsinko jo että kesä oli tuskaisen kuuma.

Einesonigirikin oli nähtävästi mielestäni kuvan arvoinen. Lempimakuni on juurikin tämä umeboshi eli hapan japaninaprikoosi.

Aamukuudelta uskollisesti bentou-puuhissa ahersin.

Random riisit.

Voitettiin pitkästä aikaa Kurazushin arvonnassa, mutta harmiseni just silloin käynnissä sattui olemaan joku One Piece -kampanja ja sushikrääsän sijaan palkintona oli ruma One Piece -pinssi. Heittelimme pinssillä toisiamme viimeisenä aamuna vähän ennen lähtöäni ja sitten se meni roskiin.

Voisin mennä jonnekin ruokien missikisoihin näillä kokkauksillani.

Keittiön virkaa toimitti sängyn portaat.

Japanissa on mahdollista päästä ruokakuluissa melko halvalla kunhan pidättäytyy lihasta ja länkkärisapuskoista. Tämänkin menyyn hinta oli ehkä 5 euroa, ja siitäkin voi vähentää vähäsen kun konnyaku ja sienet oli edellisen päivän ylijäämää.

Kävin kävelyllä katselemassa taifuunin jälkeensä jättämää taivasta. Ja joo, naapurillamme oli traktori.

Tämä talo oli arkkitehtuurisessa karseudessaan melko koominen, mutta en viitsi sitä liikaa pilkata kun elämäni käänteet tuntien ensi vuonna tyyliin asun siinä. Seinässä luki 入居者募集中, haetaan asukkaita.

Neonvalojen, pilvenpiirtäjien ja alkkariautomaattien huumaa paikassa Touhoku-chihou, Miyagi-ken, Tagajou-shi.

Tällä pellolla viljellään Miyagin Hitomebore-riisilajiketta (hitomebore = rakkautta ensisilmäyksellä) sekä mainostetaan Japanin kommunistista puoluetta. Nykyinen pääministeripuolue LDP on Miyagissa melko heikoilla hangilla.

Keittiömme koko komeudessaan. Tiskatessa raivo oli välillä samaa luokkaa kuin kersana kun yritimme toverini kanssa yhtä aikaa liikutella eläimiä nukkekodissani.

Gooya chanpuruu. <3____<3 En piittaa possusta enkä varsinkaan niistä läskilirvuista joita Japanissa possuna myydään, joten tein Okinawan soul foodista lihansyöjäpoikaystävän iloksi tällaisen kanaversion. Gooyasta saa muuten kaiken kitkeryyden pois kun pyörittelee satsin perunajauhossa ja kiehauttaa pikaisesti.

Norjalaisista televisio-ohjelmista ja arabian oppikirjoista huolimatta kaipuu Japaniin elää ja voi hyvin, vaikka viimeksi poikaystäväni kanssa keskustellessani asumuksensa sisälämpötila oli 3 astetta.