Sivut

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

What, a moon bone for Siiri

Hilsen fra puhkeamattomasta Norja-kuplasta. Skam on vavisuttanut minua tavoilla joiden ei pitäisi olla edes mahdollisia saati laillisia ja herkästi väräjävä sieluni roihuaa lailla olympiatulen. Julie Andem on idolini, herregud. Joululahjaksi toivon maailmaan lisää naisten käsikirjoittamia ja ohjaamia televisiosarjoja, joissa male gaze ei vaeltele ympäriinsä.

Norja! Skandinaaviset naapurimme! Miksi menin oppiin Helsingin yliopistoon enkä pohjoismaiseen naapuriimme. =( Ehkä minulla olisi siinä tapauksessa nyt jännittävämpi elämä ja paremmat hiukset ja kruununprinsessa käsipuolessa. Ja kjempebra kielitaito, koska jo kahden kuukauden päivittäisen intensiivisen Skam-dolorosan ansiosta musta on kehittynyt ihan kelpo norjan ymmärtäjä! Ei enää google translatea kun luen norjankielisiä kommentteja! Koselig on lempisanani. :3 Koen surua, kun poikaystäväni ei suostunut vaihtamaan parisuhteemme kieltä norjaksi, vaikka ollaan viimeiset viis vuotta ja risat ehditty puhua toisillemme japania jo kyllästymiseen saakka. Joudun elää ja kuolla ilman, että kukaan koskaan sanoo minulle du er så jævlig deilig, Isak Siiri. =( Vaihdoin sitten kompromissina facebookini norjaksi ja googlasin lennot Oslo. =(

Sen sijaan en joudu elää ja kuolla ilman seuraavaa keskustelua:
Bf: Sori puhelu katkes.
Siiri: Who is this
Bf: Yamada (poikaystävän sukunimi muutettu) information center. Yhteys alueella on juuri nyt heikko. Yhteys alueella on juuri nyt heikko. Fever talkinne ei ehkä kuulu.
Siiri: (liekehdintää Skamin arkirealismista) Ja sit niillä on välillä likaiset hiukset kun ne ei oo käyny suihkussa ja ne silittää toistensa likaisia hiuksia!!!!
Bf: Mulla tulee tosta mieleen vaan sä.
Siiri: HAAAAAAA???? Onko tämä nyt sun henk.koht. mielipide vai Yamada information center????
Bf: Yamada information centerin fakta. =)
Siiri: (aiheena 2000 jenin seteli ja pankit) Nykyään ei voi pankissa enää hiku..hiki......hikikaeru?? ei hikikaeru....hiki......en saa sanottua sitä sanaa???? Sano sä se. [sana oli hikidasu, en tiedä miksi en saanut sitä päähäni]
Bf: Koita vaan, oot jo puoliks siellä.
Siiri: Huoh no soitan sit Yamada information centeriin.
Bf: Yamada information center, puhelun hinta on 200 jeniä/10 sekuntia.
Siiri: Mikä se sana on mitä yritän sanoa?
Bf: Hikigaeru
Siiri: Ai??? For real??? Nykyään pankissa ei voi enää hikigaeru
Bf: HIKIGAERU ON SAMMAKKOLAJI HAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAAAAAAAHAHAHAHA.
Siiri: OI TEMEE MÄ MAKSAN TÄSTÄ PUHELUSTA, YAMADA INFORMATION CENTER TEIDÄN TYÖNTEKIJÄ ON PASKA.
Bf: Arvoisa asiakas, valitettavasti emme ota vastaan asiakaspalautteita tässä numerossa.

Sellainen on tämä kaukosuhde.

Koska syntymäpäiväni on aamulla ja tämä norjalaisilmiö on järkyttänyt peräkammarissa ikääntyvän leidin stabiliteettiäni herättäessään itsessäni kaikki mahdolliset feellsit kaikilta mahdollisilta elon vuosilta, päätin onnitella itseäni tällaisella playlistillä aiheesta tosielämästä tutut tunnot vuosien varrelta. Gratulerer med dagen, elskling. <3___<3



Aion pikapuoliin laittaa tulille kolmiosaisen postaussarjan taannoisesta riemulomastamme Hokurikussa. Vaan tässäpä sitä ennen rupulaatuiset kännykkäotokset vielä taannoisemmasta lauantaipäivästä Sendaissa, kun venailin elämäni salarymiestä kokouksesta ja pidin sadetta erinäisissä kohteissa. Happy scrolling!

Ostin Loftin ykköskerroksesta halvimman kamman ja menin vessan peilin eteen sukimaan taifuunisateen koettelemaa kuontaloani. Sitten menin taivaaseeni Loftin paperiosastolle. Keräilin monta vuotta kirjepapereita, mutta nykyään niitä ei tunnu myytävän missään. Paitsi Japanissa. Kesä on tullut Japaniin, kun kirjepapereissa vilisee kultakaloja ja vesimeloneja.



Loftin paperiosastolta riensin toiseen paratiisiini kirjakauppaan. Mr Salaryman saa joka vuosi työpaikalta nivaskan kirjaseteleitä, ja joka vuosi olen saanut käyttää puolet näistä seteleistä. Joten ostin Kinou nani tabetan uusimmat osat japanilaisten veronmaksajien piikkiin. :D Kirjakaupassa oli jonkun manga-taiteilijan nimmaritilaisuus. Mieleeni muistui, kuinka aina avulias poikaystäväni muutama vuosi sitten meni kiireisen labrakaverinsa puolesta yamagatalaisen kansanlaulajan nimmaritilaisuuteen, nappasi nimmarin ja yhteiskuvan ja kehui kansanlaulajan tuotantoa eikä jälkeenpäin osannut edes kansanlaulajan nimeä mainita. :'D Kyykistelin varmaan tunnin plaraamassa kirjoja japanilaisten seremonioiden käytöskoodeista ja kärsin mahdollisia aivosoluvaurioita, kun viereisen lastenkirjaosaston televisiossa pyöri tauotta maailman rasittavin mainosluritus. Siivooja kiillotti lattiaa rätillä.



Söin yksin freshness burgeria ja jolkottelin aikani kuluksi pitkin märkää Sendaita. Sendailla on syömmeni, vaikka toivoisinkin, että siellä olisi enemmän kulttuurielämää koska tykkään katsella TAIRETTA sekä kuunnella HUMPPAA mutta Touhoku ei ole näiden aktiviteettien hotspot.



Sendain asema on kiva paikka illan sinessä!



Elämäni salaryman tuli kokouksesta ja menimme treffeille!



Mentiin kulahtanutta kyökkiä muistuttavaan perinteiseen touhokulaisravintolaan syömään touhokulaisia ruokia! Oma annokseni on yamagatalanen satsi, toi valkoinen mömmö on jamssista tehty tororo ja pikkelssimössö on yamagatalainen kesän perinneruoka dashi (ei siis saa asia kuin liemi-dashi), jonka perusainekset on munakoiso, kurkku, myouga (japanilainen inkivääri) ja shiso-lehti. Salaatti on tofu-wakame-shirataki-salaatti.



En tähän hätään muista salarymanin annosta, mutta lisukkeeksi sen oli pakko saada lempiasiaansa maailmassa, joka on siis hoya eli merituppi. Miyagin ja Iwaten ulkopuolella merituppea ei syö kukaan, mutta miyagilaiset rakastaa merituppeansa niin paljon että Kesennuman maskottikin on merituppipoika Hoyabooya (mulla oli Hoyabooya-kynä joka katkes repussa matkalla Japaniin ja sen nimi on nyt Shibooya, kehukaa mua tästä neronväläyksestä). Yksi monikulttuurisen suhteen miinuspuolia on, että jääkaapissa Asahin ja konnyakun vieressä hengaa aina meritupen raato haisemassa.

Viime kesänä Miyagissa haisi muuten hoya kaikkialla. Korealaiset osti sitä Miyagista ennen kimchin valmistukseen, mutta ydinvoimalaturman jälkeen ei oo japanilaiset merenelävät korealaisille kelvanneet ja muualla Japanissa hoyaa pidetään lähinnä ällönä. Hoyaa kuitenkin nousee meriviljelmiltä tuttuun tapaan, mutta koska kysyntä Miyagin ulkopuolella on romahtanut, viljelijät joutuu myymään hoyansa pilkkahintaan, mutta näin tehdessään viljelijä ei oo enää oikeutettu energiayhtiön elinkeinonmenetyksestä maksamiin korvauksiin, koska energiayhtiön näkökulmasta pennillä myyty hoya on silti elinkeino. Niinpä tällä hetkellä on Miyagissa kannattavampaa vaan tuhota satonsa ja ottaa energiayhtiöltä korvaukset kuin myydä alihintaan ja menettää korvaukset. Hoyaa laitettiin silppuriin tonnikaupalla ja tulos leviteltiin pelloille lannoiteeksi. Meinas kerran poikaystävän työpaikalla satamassa laatta lentää kun se hoyan löyhkä oli niin kamala.

Maksimaalisen Touhoku-eksperienssin saavuttamiseksi käytiin vielä kokeshi-kaupassa ja ostettiin asemalta zundamochia iltapalaksi.



Siltä varalta että en saa aikaiseksi kirjoittaa tänne mitään ennen vuotta 2017, tusen takk jälleen vuoden virtuaalisesta seurasta. <3_____<3 Ootte kivoja! Hieman ovat sekavia nämä aihepiirini ja postaustahtini ja lifestyleni ja persoonanikin on enemmän laatua tokmanni kuin stockmann, mutta nähkäämme jälleen ensi merkinnässä, koska ikinä se sitten onkaan.

8 kommenttia :

  1. Hahah ihana innostus sulla meneillään <3 Saanen mainita kateutta heräättääkseni että seurustelen norjalaisen kanssa mutta en oo tosin koskaan kuullut olevani deilig ja norski väittää että oon liian vanha kattomaan Skamia :( Olin juuri viikon vuonojen keskellä huutelemassa "ha det" ja kaikkia muita fraaseja mitä norjaksi osaan. En tiedä miten norja on vaan niin paljon jännempää kuin ruotsi.

    Halusin oikeestaan vaan sanoa että tykkään kovasti sun blogista ja oon lukenut tätä varmaan jo parisen vuotta, mutta en oo koskaan tainnut kommentoida. Rakastan sun huumoria ja mahtavia stooreja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon jelly, jeg er jævlig misunnelig ass! Norja on niin kuumotus. Mut älä pilaa fantasiaani jossa kaikki norjalaiset on 190 cm odineja jotka käyskentelee vuonoilla ja Grünerløkkassa hokemassa jævlig deilig ja kødder du. =( Ja kukaan ei oo liian vanha kattomaan Skamia, kolmoskausi on ehkä parasta mitä silimäni ovat nähäneet enkä toivu koskaan fy faen hva var det???????

      Poista
  2. Ymmärrän täysin sun kuumotuksen tohon sarjaan (just binge watched the first two seasons on areena :D). Ja täytyy myöntää, et pidän Skamista enemmän kuin yhdestäkään Skinsin kaudesta, vaikka se kolahtikin aikanaan kovaa. Tää sarja on vaan paljon samaistuttavampi ku tabujen nappailu Bristolissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamen! Tai no mä en Skinsiä koskaan jaksanu kakkoskautta pidemmälle kattoa mutta Skam aaa yhyy aaa. Katoin tota kolmoskautta reaaliajassa ekalta viikolta saakka, oli aika raastavat kaks kuukautta ja nyt elämä tuntuu tyhjältä ja kaikki muut sarjat ankeilta. :D

      Poista
  3. Kirjoittelethan taas, kovasti odottelen seuraavaa postausta!

    VastaaPoista
  4. Millon taas kirjottelet? Oot yks mun suosikki bloggaajia, sun tekstit on niin viihdyttäviä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hupsistakeikkaa, unohdin että mulla oli tämä blogi. :D mutta vois vaikka ens viikolla parit postaukset töräytellä kun on tässä ehtinyt vaihtua muun muassa siviilisääty!

      Poista