Rakas päiväkirja jonka olemassaolon unohdin vuodeksi,
Siiri täs moi! Mitä kuuluu, onko ilimoja pirelly!
Tänään havahduin vähän ennen kuutta kadulla huutaviin sireeneihin. Pohjois-Korea laukaisi ohjuksen Japanin yli, ja saimme nauttia ensi kertaa uuden ohjusvaroitusjärjestelmän desibeleistä. Laskettiin varmuuden vuoksi amme täyteen vettä ja tapiteltiin televisiosta ulkonaliikkumisvaroitusta Hokkaidolta Naganoon. Ohjuksen pudottua mereen vetelin parin tunnin tirsat ja sitten kävimme kaupungintalolla astelemassa avioliiton satamaan. Koska olemme toki juurikin ne tyypit, jotka onnistuvat valikoimaan hääpäiväkseen kaikista maailman ajankohdista Kimin ohjuspäivän. Itse toimitus oli yhtä romanttinen kuin Kelassa asiointi. Tai siis toimitusta ei ollut, allekirjoiteltiin siinä vaan paperi jos toinenkin verotus- ja vakuutusluukkujen välissä, istuskeltiin jokunen minuutti jonotusnumero kourassa aulassa hörppimässä vettä pahvikupista (televisiostakin tuli teemaan sopivasti ohjelma Aikuisten tavat: miten pitää yhteyttä appivanhempiin aviomiehen kuoltua) ja sitten oltiinkin jo naimisissa.
Semmoone päivä se! Palaallahan asiahan!
